Vuonna 2007 PlayStation 3:lle julkaistu toiminta/seikkailupeli Heavenly Sword (Taivaan Miekka) on yksi ensimmäisistä peleistä, joita ostin hommattuani kyseisen pelikonsolin. Tästä voitte vetää johtopäätöksen, että kansi oli melko vakuuttava, ja tarjoaa kiinnostavan tietopläjäyksen pelin ideasta. Peli on k16, joten nuoremmat pelaajat joutuvat vielä odottamaan ennen kuin pääsevät testailemaan tätä action-huipennusta.

Nyt sitten vähän siitä edellä mainostetusta ideasta:

Eli pelin pääajatus on pitkälti taistelu. Sitä tehdään paljon. Ja tarkoitan siis PALJON. Mutta kuten joissain toisissa peleissä, tässä nimenomaisessa gamessa se ei niinkään häiritse, vaan kamppailut sisältyvät tarinaan hyvin, eikä niihin ehdi kyllästyä. Varsinkin jos sattuu pitämään tuhatpäisten sotilasarmeijoiden seivästämisestä ihan omin voimin. Mainittakoon myös, että raskaan koulu/työ/whatever-päivän jälkeen moinen kahakointi toimii erinomaisena stressinpurkukeinona (nimimerkillä kokemusta on). 

Vaikka Heavenly Sword keskittyykin erityisen paljon fyysisiin taistelukohtauksiin, se sisältää myös erinomaisesti kirjoitetun tarinan nuoren naisen henkisestä kamppailusta omaa sisintään vastaan. Juonen edetessä soturineito Nariko, joka on koko elämänsä ajan saanut kuulla olevansa klaaninsa ylle langetettu kirous, on tartuttava Taivaan Miekkaan ja selvitettävä, onko hänestä kohtalonsa kumoajaksi, vai olisiko hänen pitänyt kuolla samana yönä kuin syntyi. 

Juoneen kuuluu myös sota julmaa hallitsija Bohania vastaan, jonka elämäntehtävä tuntuu olevan Taivaan Miekan löytäminen ja omistaminen. Hänen todelliset tarkoitusperänsä paljastuvat tarinan mittaan mustan linnun muodossa (mystery, huh?) 

Hahmoja:

Nariko: Nuori, atleettinen naissoturi, jonka väitetään kantavan mukanaan kirousta, joka on tuleva tuhoamaan koko hänen klaaninsa. Muutamien päivien aikana Narikon on selvitettävä, onko hän kirous, jumala vai jotain aivan muuta. Hän on erittäin taitava taistelija, ja yhtä tulisieluinen kuin punaiseva leimuavat hiuksensa. 

Kai: Kai on suoranainen piristysruiske tarinalle. Tuo pikku tyttö (nainen?) on niin pomppiva, elämäniloinen ja hulluuden rajalla tasapainotteleva hahmo, ettei hänestä voi olla pitämättä. Hän keventää muuten surumielistä juonta hauskoilla tempuillaan ja puhetavallaan, mutta on pääosassa kohtauksessa, joka saa palan nousemaan Narikonkin kaltaisen suuren soturin kurkkuun. 

Bohan: Julma, mielisairauden partaalla heiluva kuningas, joka ajaa takaa Narikon klaania tietäen, että näillä on hallussaan Taivaan Miekka, jota hän kipeästi (lue=sairaalloisesti) tahtoo. Hänellä on komennossaan paitsi valtaisa armeija, myös useita kieroutuneita apureita, joita vastaan Nariko joutuu kerta kerralta taistelemaan pitääkseen klaaninsa, perheensä turvassa. 

Shen: Narikon isä ja klaanin arvovaltainen johtaja. Shen on kurinalaisuuden, voiman ja päättäväisyyden ruumiillistuma, mutta tyttärensä kanssa hän ei oikein osaa kommunikoida. Tarinan lopun partaalla hän kuitenkin ymmärtää täysin, miksi Nariko valitsi sellaisen tien kuin valitsi, ja miten väärässä hän itse oli vuosikausia sitten ollut epäillessään päätöstään antaa tytön elää (kyllä, Shen oli aikeissa surmata Narikon tämän ollessa lapsi. Creepy, don't you think?). 

Lyhyesti ja ytimekkäästi, shall we?

Heavenly Sword on erittäin tasokas peli ainakin minun mielestäni. Taistelukohtaukset on toteutettu kauniisti (taistelu... kaunis... you know what I mean) ja elokuvapätkät pelin aikana ovat hyvällä grafiikalla tehtyjä ja kuljettavat juonta hyvin eteenpäin. Ainoa nurja puoli oli se, että pelasin tämän läpi aivan liian nopeasti.